piilo

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

piilo (1)[1]

  1. paikka, johon piiloudutaan tai piilotetaan jotakin, eikä muiden ole tarkoitus löytää
    Olimme piilosilla ja pysyttelimme piilossa niin kauan, että etsijät kyllästyivät.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpiːlo/
  • tavutus: pii‧lo

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi piilo piilot
genetiivi piilon piilojen
partitiivi piiloa piiloja
akkusatiivi piilo;
piilon
piilot
sisäpaikallissijat
inessiivi piilossa piiloissa
elatiivi piilosta piiloista
illatiivi piiloon piiloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi piilolla piiloilla
ablatiivi piilolta piiloilta
allatiivi piilolle piiloille
muut sijamuodot
essiivi piilona piiloina
translatiivi piiloksi piiloiksi
abessiivi piilotta piiloitta
instruktiivi piiloin
komitatiivi piiloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo piilo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

karttupiilo, kuurupiilo, nakkipiilo, piilofarmari, piilohomo, piilokamera, piilokarsastus, piilokives, piilokonttori, piilokuva, piilokärki, piilolinssi, piilomainonta, piilopaikka, piilopirtti, piilopisto, piilorasva, piilosarana, piiloseksi, piilosilmukka, piilosokkeli, piilotajunta, piiloviesti

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • piilo Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1