pidäke

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pidäke (48-A)

  1. (musiikki) fermaatti[1]

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpidækeˣ/
  • tavutus: pi‧dä‧ke

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pidäke pidäkkeet
genetiivi pidäkkeen pidäkkeiden
pidäkkeitten
partitiivi pidäkettä pidäkkeitä
akkusatiivi pidäke;
pidäkkeen
pidäkkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi pidäkkeessä pidäkkeissä
elatiivi pidäkkeestä pidäkkeistä
illatiivi pidäkkeeseen pidäkkeisiin
pidäkkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pidäkkeellä pidäkkeillä
ablatiivi pidäkkeeltä pidäkkeiltä
allatiivi pidäkkeelle pidäkkeille
muut sijamuodot
essiivi pidäkkeenä pidäkkeinä
translatiivi pidäkkeeksi pidäkkeiksi
abessiivi pidäkkeettä pidäkkeittä
instruktiivi pidäkkein
komitatiivi pidäkkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pidäkkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
pidäket-

Viitteet[muokkaa]

  1. Musiikin tietokirja. Toimittaneet Toivo Haapanen, Taneli Kuusisto, L. Arvi P. Poijärvi ja Veikko Helasvuo. Helsinki: Otava, 1956.