perustunut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
perustunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä perustua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | perustunut | perustuneet |
| genetiivi | perustuneen | perustuneiden perustuneitten |
| partitiivi | perustunutta | perustuneita |
| akkusatiivi | perustunut; perustuneen | perustuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | perustuneessa | perustuneissa |
| elatiivi | perustuneesta | perustuneista |
| illatiivi | perustuneeseen | perustuneisiin perustuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | perustuneella | perustuneilla |
| ablatiivi | perustuneelta | perustuneilta |
| allatiivi | perustuneelle | perustuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | perustuneena | perustuneina |
| translatiivi | perustuneeksi | perustuneiksi |
| abessiivi | perustuneetta | perustuneitta |
| instruktiivi | – | perustunein |
| komitatiivi | – | perustuneine |