perustuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
perustuminen (38)
- teonnimi verbistä perustua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | perustuminen | perustumiset |
| genetiivi | perustumisen | perustumisten perustumisien |
| partitiivi | perustumista | perustumisia |
| akkusatiivi | perustuminen; perustumisen |
perustumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | perustumisessa | perustumisissa |
| elatiivi | perustumisesta | perustumisista |
| illatiivi | perustumiseen | perustumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | perustumisella | perustumisilla |
| ablatiivi | perustumiselta | perustumisilta |
| allatiivi | perustumiselle | perustumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | perustumisena (perustumisna) |
perustumisina |
| translatiivi | perustumiseksi | perustumisiksi |
| abessiivi | perustumisetta | perustumisitta |
| instruktiivi | – | perustumisin |
| komitatiivi | – | perustumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | perustumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
perustumis- | |