perseily
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
perseily (2)
- se, että perseillään
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | perseily | perseilyt |
| genetiivi | perseilyn | perseilyjen perseilyiden perseilyitten |
| partitiivi | perseilyä | perseilyitä perseilyjä |
| akkusatiivi | perseily; perseilyn |
perseilyt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | perseilyssä | perseilyissä |
| elatiivi | perseilystä | perseilyistä |
| illatiivi | perseilyyn | perseilyihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | perseilyllä | perseilyillä |
| ablatiivi | perseilyltä | perseilyiltä |
| allatiivi | perseilylle | perseilyille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | perseilynä | perseilyinä |
| translatiivi | perseilyksi | perseilyiksi |
| abessiivi | perseilyttä | perseilyittä |
| instruktiivi | – | perseilyin |
| komitatiivi | – | perseilyine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | perseily- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |