permis

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

permis (39)

  1. (arkikieltä) permanentti
    Pekkakin otti permiksen.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi permis permikset
genetiivi permiksen permisten
permiksien
partitiivi permistä permiksiä
akkusatiivi permis;
permiksen
permikset
sisäpaikallissijat
inessiivi permiksessä permiksissä
elatiivi permiksestä permiksistä
illatiivi permikseen permiksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi permiksellä permiksillä
ablatiivi permikseltä permiksiltä
allatiivi permikselle permiksille
muut sijamuodot
essiivi permiksenä permiksinä
translatiivi permikseksi permiksiksi
abessiivi permiksettä permiksittä
instruktiivi permiksin
komitatiivi permiksine-
+ omistusliite

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • permis Kielitoimiston sanakirjassa

Ranska[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

permis m. (monikko permis)

  1. lupa (kirjallinen, virallinen)
    permis de conduire – ajokortti
    permis de construire – rakennuslupa

Liittyvät sanat[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

permis

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä permettre
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä permettre

Verbi[muokkaa]

permis m., permise f. (monikko permis m., permises f.)

  1. (taivutusmuoto) partisiipin perfekti verbistä permettre

Ääntäminen[muokkaa]

Romania[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

genetiivi/datiivi
yksikkö unui permis
määräinen permisului
monikkounor permise
määräinenpermiselor

permis n. (määräinen: permisulmonikko: permise, määräinen: permisele)

  1. lupa (virallinen)
    permis de muncă työlupa

Liittyvät sanat[muokkaa]