perehtyminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
perehtyminen (38)
- teonnimi verbistä perehtyä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | perehtyminen | perehtymiset |
| genetiivi | perehtymisen | perehtymisten perehtymisien |
| partitiivi | perehtymistä | perehtymisiä |
| akkusatiivi | perehtyminen; perehtymisen |
perehtymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | perehtymisessä | perehtymisissä |
| elatiivi | perehtymisestä | perehtymisistä |
| illatiivi | perehtymiseen | perehtymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | perehtymisellä | perehtymisillä |
| ablatiivi | perehtymiseltä | perehtymisiltä |
| allatiivi | perehtymiselle | perehtymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | perehtymisenä (perehtymisnä) |
perehtymisinä |
| translatiivi | perehtymiseksi | perehtymisiksi |
| abessiivi | perehtymisettä | perehtymisittä |
| instruktiivi | – | perehtymisin |
| komitatiivi | – | perehtymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | perehtymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
perehtymis- | |