peluu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

peluu (17)[1]

  1. pelaaminen
    pesäpallon peluu
    pleikkarin peluu

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpeluː/
  • tavutus: pe‧luu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi peluu peluut
genetiivi peluun peluiden
peluitten
partitiivi peluuta peluita
akkusatiivi peluu;
peluun
peluut
sisäpaikallissijat
inessiivi peluussa peluissa
elatiivi peluusta peluista
illatiivi peluuseen peluisiin
(peluihin)
ulkopaikallissijat
adessiivi peluulla peluilla
ablatiivi peluulta peluilta
allatiivi peluulle peluille
muut sijamuodot
essiivi peluuna peluina
translatiivi peluuksi peluiksi
abessiivi peluutta peluitta
instruktiivi peluin
komitatiivi peluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo peluu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • peluu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 17