pelkuruus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
pelkuruus (40)
- se, että on pelkuri
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpelkuruːs/
- tavutus: pel‧ku‧ruus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pelkuruus | pelkuruudet |
genetiivi | pelkuruuden | pelkuruuksien |
partitiivi | pelkuruutta | pelkuruuksia |
akkusatiivi | pelkuruus; pelkuruuden |
pelkuruudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pelkuruudessa | pelkuruuksissa |
elatiivi | pelkuruudesta | pelkuruuksista |
illatiivi | pelkuruuteen | pelkuruuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pelkuruudella | pelkuruuksilla |
ablatiivi | pelkuruudelta | pelkuruuksilta |
allatiivi | pelkuruudelle | pelkuruuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pelkuruutena | pelkuruuksina |
translatiivi | pelkuruudeksi | pelkuruuksiksi |
abessiivi | pelkuruudetta | pelkuruuksitta |
instruktiivi | – | pelkuruuksin |
komitatiivi | – | pelkuruuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | pelkuruude- | |
vahva vartalo | pelkuruute- | |
konsonantti- vartalo |
pelkuruut- |
Etymologia[muokkaa]
sanan pelkuri vartalosta pelkur- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on pelkuri
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- pelkuruus Kielitoimiston sanakirjassa