pauke

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pauke (48-A)

  1. paukkumisesta tai paukuttamisesta aiheutuva ääni
    vasaran/pyssyjen pauke

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpɑu̯keˣ/
  • tavutus: pau‧ke

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pauke paukkeet
genetiivi paukkeen paukkeiden
paukkeitten
partitiivi pauketta paukkeita
akkusatiivi pauke;
paukkeen
paukkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi paukkeessa paukkeissa
elatiivi paukkeesta paukkeista
illatiivi paukkeeseen paukkeisiin
paukkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi paukkeella paukkeilla
ablatiivi paukkeelta paukkeilta
allatiivi paukkeelle paukkeille
muut sijamuodot
essiivi paukkeena paukkeina
translatiivi paukkeeksi paukkeiksi
abessiivi paukkeetta paukkeitta
instruktiivi paukkein
komitatiivi paukkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo paukkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
pauket-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

pyssynpauke

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • pauke Kielitoimiston sanakirjassa