pauhaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
pauhaaminen (38)
- teonnimi verbistä pauhata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pauhaaminen | pauhaamiset |
| genetiivi | pauhaamisen | pauhaamisten pauhaamisien |
| partitiivi | pauhaamista | pauhaamisia |
| akkusatiivi | pauhaaminen; pauhaamisen |
pauhaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pauhaamisessa | pauhaamisissa |
| elatiivi | pauhaamisesta | pauhaamisista |
| illatiivi | pauhaamiseen | pauhaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pauhaamisella | pauhaamisilla |
| ablatiivi | pauhaamiselta | pauhaamisilta |
| allatiivi | pauhaamiselle | pauhaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pauhaamisena (pauhaamisna) |
pauhaamisina |
| translatiivi | pauhaamiseksi | pauhaamisiksi |
| abessiivi | pauhaamisetta | pauhaamisitta |
| instruktiivi | – | pauhaamisin |
| komitatiivi | – | pauhaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pauhaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pauhaamis- | |