patja

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Patja

Substantiivi[muokkaa]

patja (9)[1]

Wikipedia
Katso artikkeli Patja Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. pehmusteilla täytetty kangaspäällysteinen makuualusta; erityisesti sängyssä
  2. (anatomia) pehmeä ja joustava kudospaksunnos
  3. (geologia) paksuhko laattamainen maa- tai kivikerrostuma
  4. (slangia, yleensä monikossa) jääkiekkomaalivahdin polvisuojat

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpɑt̪jɑ/
  • tavutus: pat‧ja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi patja patjat
genetiivi patjan patjojen
(patjain)
partitiivi patjaa patjoja
akkusatiivi patja;
patjan
patjat
sisäpaikallissijat
inessiivi patjassa patjoissa
elatiivi patjasta patjoista
illatiivi patjaan patjoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi patjalla patjoilla
ablatiivi patjalta patjoilta
allatiivi patjalle patjoille
muut sijamuodot
essiivi patjana patjoina
translatiivi patjaksi patjoiksi
abessiivi patjatta patjoitta
instruktiivi patjoin
komitatiivi patjoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo patja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

aluspatja, flokkipatja, hiekkapatja, höyhenpatja, ilmapatja, istuinpatja, jouhipatja, jousipatja, joustinpatja, kivipatja, kumipatja, laavapatja, makuupatja, olkipatja, patjakasvi, patjanpäälinen, patjapussi, patjavarjo, petauspatja, purkauspatja, päällyspatja, rasvapatja, savipatja, seluspatja, sorapatja, untuvapatja, vesipatja, vuodepatja

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • patja Kielitoimiston sanakirjassa
  • patja Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.