paniikki

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

paniikki (5-A)[1]

  1. (psykologia) pakokauhu

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpɑniːkki/
  • tavutus: pa‧niik‧ki

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi paniikki paniikit
genetiivi paniikin paniikkien
partitiivi paniikkia paniikkeja
akkusatiivi paniikki;
paniikin
paniikit
sisäpaikallissijat
inessiivi paniikissa paniikeissa
elatiivi paniikista paniikeista
illatiivi paniikkiin paniikkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi paniikilla paniikeilla
ablatiivi paniikilta paniikeilta
allatiivi paniikille paniikeille
muut sijamuodot
essiivi paniikkina paniikkeina
translatiivi paniikiksi paniikeiksi
abessiivi paniikitta paniikeitta
instruktiivi paniikein
komitatiivi paniikkeine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

ruotsin sanasta panik < ranskan panique < kreikan πανικός pohjautuen Pan-jumalan nimeen[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

paniikkihäiriö, paniikkijarrutus, paniikkikohtaus, paniikkimieliala, paniikkinappula, paniikkuoire, paniikkitunnelma

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-A
  2. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja L–P. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951 717-711-9, ISSN 0355-1768.