paluu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

paluu (17)[1]

  1. tulo takaisin lähtöpaikkaan, palautuminen rutiineihin
    Paluu arkeen koittaa.
    aluksen paluu ilmakehään

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpɑluː/
  • tavutus: pa‧luu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi paluu paluut
genetiivi paluun paluiden
paluitten
partitiivi paluuta paluita
akkusatiivi paluu;
paluun
paluut
sisäpaikallissijat
inessiivi paluussa paluissa
elatiivi paluusta paluista
illatiivi paluuseen paluisiin
(paluihin)
ulkopaikallissijat
adessiivi paluulla paluilla
ablatiivi paluulta paluilta
allatiivi paluulle paluille
muut sijamuodot
essiivi paluuna paluina
translatiivi paluuksi paluiksi
abessiivi paluutta paluitta
instruktiivi paluin
komitatiivi paluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo paluu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kotiinpaluu, paluukiekko, paluulento, paluuliikenne, paluulippu, paluumatka, paluupallo, paluuposti, paluupäivä, paluureitti

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • paluu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 17