pajattaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
pajattaminen (38)
- teonnimi verbistä pajattaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pajattaminen | pajattamiset |
| genetiivi | pajattamisen | pajattamisten pajattamisien |
| partitiivi | pajattamista | pajattamisia |
| akkusatiivi | pajattaminen; pajattamisen |
pajattamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pajattamisessa | pajattamisissa |
| elatiivi | pajattamisesta | pajattamisista |
| illatiivi | pajattamiseen | pajattamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pajattamisella | pajattamisilla |
| ablatiivi | pajattamiselta | pajattamisilta |
| allatiivi | pajattamiselle | pajattamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pajattamisena (pajattamisna) |
pajattamisina |
| translatiivi | pajattamiseksi | pajattamisiksi |
| abessiivi | pajattamisetta | pajattamisitta |
| instruktiivi | – | pajattamisin |
| komitatiivi | – | pajattamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pajattamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pajattamis- | |