paitsio
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
paitsio (3)
- (urheilu) joukkuepalloiluissa virhe, jossa yksi tai useampi hyökkäämässä olevan joukkueen pelaaja on edennyt vastustajan kenttäpuoliskolla pidemmälle kuin lajin säännöt kyseisessä tilanteessa sallivat; aiheuttaa yleensä sen yhteydessä tehdyn maalin hylkäämisen
- Erotuomari ei hyväksynyt maalia havaittuaan hyökkääjän olleen paitsiossa.
- (kuvaannollisesti) syrjässä tai syrjäytettynä oleminen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpɑi̯t̪sio/
- tavutus: pait‧si‧o
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | paitsio | paitsiot |
| genetiivi | paitsion | paitsioiden paitsioitten |
| partitiivi | paitsiota | paitsioita |
| akkusatiivi | paitsio; paitsion |
paitsiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | paitsiossa | paitsioissa |
| elatiivi | paitsiosta | paitsioista |
| illatiivi | paitsioon | paitsioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | paitsiolla | paitsioilla |
| ablatiivi | paitsiolta | paitsioilta |
| allatiivi | paitsiolle | paitsioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | paitsiona | paitsioina |
| translatiivi | paitsioksi | paitsioiksi |
| abessiivi | paitsiotta | paitsioitta |
| instruktiivi | – | paitsioin |
| komitatiivi | – | paitsioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | paitsio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- paitsio Kielitoimiston sanakirjassa