painavuus

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

painavuus (40)[1]

  1. se, että on painava; raskaus
  2. painoarvo, merkittävyys
    Tieteellisessä keskustelussa eivät ratkaise oppiarvot ja muodolliset asemat vaan argumenttien painavuus.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpɑi̯nɑʋuːs/
  • tavutus: pai‧na‧vuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi painavuus painavuudet
genetiivi painavuuden painavuuksien
partitiivi painavuutta painavuuksia
akkusatiivi painavuus;
painavuuden
painavuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi painavuudessa painavuuksissa
elatiivi painavuudesta painavuuksista
illatiivi painavuuteen painavuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi painavuudella painavuuksilla
ablatiivi painavuudelta painavuuksilta
allatiivi painavuudelle painavuuksille
muut sijamuodot
essiivi painavuutena painavuuksina
translatiivi painavuudeksi painavuuksiksi
abessiivi painavuudetta painavuuksitta
instruktiivi painavuuksin
komitatiivi painavuuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

sanan painava vartalosta painav- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40