paikoittaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
paikoittaminen (38)
- teonnimi verbistä paikoittaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | paikoittaminen | paikoittamiset |
| genetiivi | paikoittamisen | paikoittamisten paikoittamisien |
| partitiivi | paikoittamista | paikoittamisia |
| akkusatiivi | paikoittaminen; paikoittamisen |
paikoittamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | paikoittamisessa | paikoittamisissa |
| elatiivi | paikoittamisesta | paikoittamisista |
| illatiivi | paikoittamiseen | paikoittamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | paikoittamisella | paikoittamisilla |
| ablatiivi | paikoittamiselta | paikoittamisilta |
| allatiivi | paikoittamiselle | paikoittamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | paikoittamisena (paikoittamisna) |
paikoittamisina |
| translatiivi | paikoittamiseksi | paikoittamisiksi |
| abessiivi | paikoittamisetta | paikoittamisitta |
| instruktiivi | – | paikoittamisin |
| komitatiivi | – | paikoittamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | paikoittamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
paikoittamis- | |