paijaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
paijaaminen (38)
- teonnimi verbistä paijata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | paijaaminen | paijaamiset |
| genetiivi | paijaamisen | paijaamisten paijaamisien |
| partitiivi | paijaamista | paijaamisia |
| akkusatiivi | paijaaminen; paijaamisen |
paijaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | paijaamisessa | paijaamisissa |
| elatiivi | paijaamisesta | paijaamisista |
| illatiivi | paijaamiseen | paijaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | paijaamisella | paijaamisilla |
| ablatiivi | paijaamiselta | paijaamisilta |
| allatiivi | paijaamiselle | paijaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | paijaamisena (paijaamisna) |
paijaamisina |
| translatiivi | paijaamiseksi | paijaamisiksi |
| abessiivi | paijaamisetta | paijaamisitta |
| instruktiivi | – | paijaamisin |
| komitatiivi | – | paijaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | paijaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
paijaamis- | |