paakkuuntuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
paakkuuntuminen (38)
- teonnimi verbistä paakkuuntua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | paakkuuntuminen | paakkuuntumiset |
| genetiivi | paakkuuntumisen | paakkuuntumisten paakkuuntumisien |
| partitiivi | paakkuuntumista | paakkuuntumisia |
| akkusatiivi | paakkuuntuminen; paakkuuntumisen |
paakkuuntumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | paakkuuntumisessa | paakkuuntumisissa |
| elatiivi | paakkuuntumisesta | paakkuuntumisista |
| illatiivi | paakkuuntumiseen | paakkuuntumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | paakkuuntumisella | paakkuuntumisilla |
| ablatiivi | paakkuuntumiselta | paakkuuntumisilta |
| allatiivi | paakkuuntumiselle | paakkuuntumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | paakkuuntumisena (paakkuuntumisna) |
paakkuuntumisina |
| translatiivi | paakkuuntumiseksi | paakkuuntumisiksi |
| abessiivi | paakkuuntumisetta | paakkuuntumisitta |
| instruktiivi | – | paakkuuntumisin |
| komitatiivi | – | paakkuuntumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | paakkuuntumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
paakkuuntumis- | |