pönäkkyys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pönäkkyys (40)

  1. se, että on pönäkkä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpønækːyːs/
  • tavutus: pö‧näk‧kyys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pönäkkyys pönäkkyydet
genetiivi pönäkkyyden pönäkkyyksien
partitiivi pönäkkyyttä pönäkkyyksiä
akkusatiivi pönäkkyys;
pönäkkyyden
pönäkkyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi pönäkkyydessä pönäkkyyksissä
elatiivi pönäkkyydestä pönäkkyyksistä
illatiivi pönäkkyyteen pönäkkyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi pönäkkyydellä pönäkkyyksillä
ablatiivi pönäkkyydeltä pönäkkyyksiltä
allatiivi pönäkkyydelle pönäkkyyksille
muut sijamuodot
essiivi pönäkkyytenä pönäkkyyksinä
translatiivi pönäkkyydeksi pönäkkyyksiksi
abessiivi pönäkkyydettä pönäkkyyksittä
instruktiivi pönäkkyyksin
komitatiivi pönäkkyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pönäkkyyde-
vahva vartalo pönäkkyyte-
konsonantti-
vartalo
pönäkkyyt-

Etymologia[muokkaa]

sanan pönäkkä vartalosta pönäkk- ja suffiksista -yys

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]