pölyttäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
pölyttäminen (38)
- teonnimi verbistä pölyttää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pölyttäminen | pölyttämiset |
| genetiivi | pölyttämisen | pölyttämisten pölyttämisien |
| partitiivi | pölyttämistä | pölyttämisiä |
| akkusatiivi | pölyttäminen; pölyttämisen |
pölyttämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pölyttämisessä | pölyttämisissä |
| elatiivi | pölyttämisestä | pölyttämisistä |
| illatiivi | pölyttämiseen | pölyttämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pölyttämisellä | pölyttämisillä |
| ablatiivi | pölyttämiseltä | pölyttämisiltä |
| allatiivi | pölyttämiselle | pölyttämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pölyttämisenä (pölyttämisnä) |
pölyttämisinä |
| translatiivi | pölyttämiseksi | pölyttämisiksi |
| abessiivi | pölyttämisettä | pölyttämisittä |
| instruktiivi | – | pölyttämisin |
| komitatiivi | – | pölyttämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pölyttämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pölyttämis- | |