pökkiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
pökkiminen (38)
- teonnimi verbistä pökkiä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pökkiminen | pökkimiset |
| genetiivi | pökkimisen | pökkimisten pökkimisien |
| partitiivi | pökkimistä | pökkimisiä |
| akkusatiivi | pökkiminen; pökkimisen |
pökkimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pökkimisessä | pökkimisissä |
| elatiivi | pökkimisestä | pökkimisistä |
| illatiivi | pökkimiseen | pökkimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pökkimisellä | pökkimisillä |
| ablatiivi | pökkimiseltä | pökkimisiltä |
| allatiivi | pökkimiselle | pökkimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pökkimisenä (pökkimisnä) |
pökkimisinä |
| translatiivi | pökkimiseksi | pökkimisiksi |
| abessiivi | pökkimisettä | pökkimisittä |
| instruktiivi | – | pökkimisin |
| komitatiivi | – | pökkimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pökkimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pökkimis- | |