ounasteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ounasteleminen (38)
- teonnimi verbistä ounastella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ounasteleminen | ounastelemiset |
| genetiivi | ounastelemisen | ounastelemisten ounastelemisien |
| partitiivi | ounastelemista | ounastelemisia |
| akkusatiivi | ounasteleminen; ounastelemisen |
ounastelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ounastelemisessa | ounastelemisissa |
| elatiivi | ounastelemisesta | ounastelemisista |
| illatiivi | ounastelemiseen | ounastelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ounastelemisella | ounastelemisilla |
| ablatiivi | ounastelemiselta | ounastelemisilta |
| allatiivi | ounastelemiselle | ounastelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ounastelemisena (ounastelemisna) |
ounastelemisina |
| translatiivi | ounastelemiseksi | ounastelemisiksi |
| abessiivi | ounastelemisetta | ounastelemisitta |
| instruktiivi | – | ounastelemisin |
| komitatiivi | – | ounastelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ounastelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ounastelemis- | |