osteri

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Osteri Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Eräs osterikattaus
Tyynenmerenosteri avattuna

Substantiivi[muokkaa]

osteri (6)[1]

  1. meressä elävä simpukkaheimo, johon kuuluu toistakymmentä sukua, joiden eräitä lajeja käytetään luonnosta kerättynäyinä tai viljeltyinä ruoaksi ja niistä erityisesti erooppalainen osteri (Ostrea edulis)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈost̪eri/
  • tavutus: os‧te‧ri

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi osteri osterit
genetiivi osterin osterien
ostereiden
ostereitten
partitiivi osteria ostereita
ostereja
akkusatiivi osteri;
osterin
osterit
sisäpaikallissijat
inessiivi osterissa ostereissa
elatiivi osterista ostereista
illatiivi osteriin ostereihin
ulkopaikallissijat
adessiivi osterilla ostereilla
ablatiivi osterilta ostereilta
allatiivi osterille ostereille
muut sijamuodot
essiivi osterina ostereina
translatiivi osteriksi ostereiksi
abessiivi osteritta ostereitta
instruktiivi osterein
komitatiivi ostereine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo osteri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

osteriveitsi, osterivinokas

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • osteri Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6