orientoiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
orientoiminen (38)
- teonnimi verbistä orientoida
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | orientoiminen | orientoimiset |
| genetiivi | orientoimisen | orientoimisten orientoimisien |
| partitiivi | orientoimista | orientoimisia |
| akkusatiivi | orientoiminen; orientoimisen |
orientoimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | orientoimisessa | orientoimisissa |
| elatiivi | orientoimisesta | orientoimisista |
| illatiivi | orientoimiseen | orientoimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | orientoimisella | orientoimisilla |
| ablatiivi | orientoimiselta | orientoimisilta |
| allatiivi | orientoimiselle | orientoimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | orientoimisena (orientoimisna) |
orientoimisina |
| translatiivi | orientoimiseksi | orientoimisiksi |
| abessiivi | orientoimisetta | orientoimisitta |
| instruktiivi | – | orientoimisin |
| komitatiivi | – | orientoimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | orientoimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
orientoimis- | |