orastanut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
orastanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä orastaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | orastanut | orastaneet |
| genetiivi | orastaneen | orastaneiden orastaneitten |
| partitiivi | orastanutta | orastaneita |
| akkusatiivi | orastanut; orastaneen | orastaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | orastaneessa | orastaneissa |
| elatiivi | orastaneesta | orastaneista |
| illatiivi | orastaneeseen | orastaneisiin orastaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | orastaneella | orastaneilla |
| ablatiivi | orastaneelta | orastaneilta |
| allatiivi | orastaneelle | orastaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | orastaneena | orastaneina |
| translatiivi | orastaneeksi | orastaneiksi |
| abessiivi | orastaneetta | orastaneitta |
| instruktiivi | – | orastanein |
| komitatiivi | – | orastaneine |