optiikka
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]
- valo-oppi, tieteenhaara, joka tutkii valon ja muiden sähkömagneettisten ilmiöiden ominaisuuksia
- (arkikieltä) laitteen tai laitteiston valo-oppia soveltava kokonaisuus, geometrisen optiikan sovellus.
- Tässä kamerassa on erinomainen optiikka.
- Valomikroskoopissa on optiikalla ratkaiseva merkitys.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈopt̪iːkːɑ/
- tavutus: op‧tiik‧ka
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | optiikka | optiikat |
| genetiivi | optiikan | optiikoiden optiikoitten optiikkojen (optiikkain) |
| partitiivi | optiikkaa | optiikoita optiikkoja |
| akkusatiivi | optiikka; optiikan |
optiikat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | optiikassa | optiikoissa |
| elatiivi | optiikasta | optiikoista |
| illatiivi | optiikkaan | optiikkoihin optiikoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | optiikalla | optiikoilla |
| ablatiivi | optiikalta | optiikoilta |
| allatiivi | optiikalle | optiikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | optiikkana | optiikkoina optiikoina |
| translatiivi | optiikaksi | optiikoiksi |
| abessiivi | optiikatta | optiikoitta |
| instruktiivi | – | optiikoin |
| komitatiivi | – | optiikoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | optiika- | |
| vahva vartalo | optiikka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]2. valo-opin sovellus
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]elektronioptiikka, kideoptiikka, kuituoptiikka, lasikuituoptiikka
Aiheesta muualla
[muokkaa]- optiikka Kielitoimiston sanakirjassa