opponoiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
opponoiminen (38)
- teonnimi verbistä opponoida
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | opponoiminen | opponoimiset |
| genetiivi | opponoimisen | opponoimisten opponoimisien |
| partitiivi | opponoimista | opponoimisia |
| akkusatiivi | opponoiminen; opponoimisen |
opponoimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | opponoimisessa | opponoimisissa |
| elatiivi | opponoimisesta | opponoimisista |
| illatiivi | opponoimiseen | opponoimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | opponoimisella | opponoimisilla |
| ablatiivi | opponoimiselta | opponoimisilta |
| allatiivi | opponoimiselle | opponoimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | opponoimisena (opponoimisna) |
opponoimisina |
| translatiivi | opponoimiseksi | opponoimisiksi |
| abessiivi | opponoimisetta | opponoimisitta |
| instruktiivi | – | opponoimisin |
| komitatiivi | – | opponoimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | opponoimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
opponoimis- | |