oppiva

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

oppiva

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä oppia

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi oppiva oppivat
genetiivi oppivan oppivien
(oppivain)
partitiivi oppivaa oppivia
akkusatiivi oppiva; oppivan oppivat
sisäpaikallissijat
inessiivi oppivassa oppivissa
elatiivi oppivasta oppivista
illatiivi oppivaan oppiviin
ulkopaikallissijat
adessiivi oppivalla oppivilla
ablatiivi oppivalta oppivilta
allatiivi oppivalle oppiville
muut sijamuodot
essiivi oppivana oppivina
translatiivi oppivaksi oppiviksi
abessiivi oppivatta oppivitta
instruktiivi oppivin
komitatiivi oppivine