oppiva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
oppiva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä oppia
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | oppiva | oppivat |
| genetiivi | oppivan | oppivien (oppivain) |
| partitiivi | oppivaa | oppivia |
| akkusatiivi | oppiva; oppivan | oppivat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | oppivassa | oppivissa |
| elatiivi | oppivasta | oppivista |
| illatiivi | oppivaan | oppiviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | oppivalla | oppivilla |
| ablatiivi | oppivalta | oppivilta |
| allatiivi | oppivalle | oppiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | oppivana | oppivina |
| translatiivi | oppivaksi | oppiviksi |
| abessiivi | oppivatta | oppivitta |
| instruktiivi | – | oppivin |
| komitatiivi | – | oppivine |