oppima
 |
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]oppima
- (taivutusmuoto) agenttipartisiippi verbistä oppia
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | oppima | oppimat |
| genetiivi | oppiman | oppimien (oppimain) |
| partitiivi | oppimaa | oppimia |
| akkusatiivi | oppima; oppiman |
oppimat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | oppimassa | oppimissa |
| elatiivi | oppimasta | oppimista |
| illatiivi | oppimaan | oppimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | oppimalla | oppimilla |
| ablatiivi | oppimalta | oppimilta |
| allatiivi | oppimalle | oppimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | oppimana | oppimina |
| translatiivi | oppimaksi | oppimiksi |
| abessiivi | oppimatta | oppimitta |
| instruktiivi | – | oppimin |
| komitatiivi | – | oppimine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |