Siirry sisältöön

opettavuus

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

opettavuus (40)

  1. se, että on opettava

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈopet̪ˌt̪ɑʋuːs/
  • tavutus: o‧pet‧ta‧vuus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi opettavuus opettavuudet
genetiivi opettavuuden opettavuuksien
partitiivi opettavuutta opettavuuksia
akkusatiivi opettavuus;
opettavuuden
opettavuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi opettavuudessa opettavuuksissa
elatiivi opettavuudesta opettavuuksista
illatiivi opettavuuteen opettavuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi opettavuudella opettavuuksilla
ablatiivi opettavuudelta opettavuuksilta
allatiivi opettavuudelle opettavuuksille
muut sijamuodot
essiivi opettavuutena opettavuuksina
translatiivi opettavuudeksi opettavuuksiksi
abessiivi opettavuudetta opettavuuksitta
instruktiivi opettavuuksin
komitatiivi opettavuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo opettavuude-
vahva vartalo opettavuute-
konsonantti-
vartalo
opettavuut-

Etymologia

[muokkaa]

sanan opettava vartalosta opettav- ja suffiksista -uus

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]