onomastiikka

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

onomastiikka (9-A)[1]

  1. nimistöntutkimus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈonoˌmɑst̪iːkːɑ/
  • tavutus: o‧no‧mas‧tiik‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi onomastiikka onomastiikat
genetiivi onomastiikan onomastiikkojen
(onomastiikkain)
partitiivi onomastiikkaa onomastiikkoja
akkusatiivi onomastiikka;
onomastiikan
onomastiikat
sisäpaikallissijat
inessiivi onomastiikassa onomastiikoissa
elatiivi onomastiikasta onomastiikoista
illatiivi onomastiikkaan onomastiikkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi onomastiikalla onomastiikoilla
ablatiivi onomastiikalta onomastiikoilta
allatiivi onomastiikalle onomastiikoille
muut sijamuodot
essiivi onomastiikkana onomastiikkoina
translatiivi onomastiikaksi onomastiikoiksi
abessiivi onomastiikatta onomastiikoitta
instruktiivi onomastiikoin
komitatiivi onomastiikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo onomastiika-
vahva vartalo onomastiikka-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-A