onkiminen
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
onkiminen
- (taivutusmuoto) 4. infinitiivi verbistä onkia
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | onkiminen | onkimiset |
genetiivi | onkimisen | onkimisten onkimisien |
partitiivi | onkimista | onkimisia |
akkusatiivi | onkiminen; onkimisen |
onkimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | onkimisessa | onkimisissa |
elatiivi | onkimisesta | onkimisista |
illatiivi | onkimiseen | onkimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | onkimisella | onkimisilla |
ablatiivi | onkimiselta | onkimisilta |
allatiivi | onkimiselle | onkimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | onkimisena (onkimisna) |
onkimisina |
translatiivi | onkimiseksi | onkimisiksi |
abessiivi | onkimisetta | onkimisitta |
instruktiivi | – | onkimisin |
komitatiivi | – | onkimisine- + omistusliite |