onkiminen
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
onkiminen
- (taivutusmuoto) 4. infinitiivi verbistä onkia
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | onkiminen | onkimiset |
| genetiivi | onkimisen | onkimisten onkimisien |
| partitiivi | onkimista | onkimisia |
| akkusatiivi | onkiminen; onkimisen |
onkimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | onkimisessa | onkimisissa |
| elatiivi | onkimisesta | onkimisista |
| illatiivi | onkimiseen | onkimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | onkimisella | onkimisilla |
| ablatiivi | onkimiselta | onkimisilta |
| allatiivi | onkimiselle | onkimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | onkimisena (onkimisna) |
onkimisina |
| translatiivi | onkimiseksi | onkimisiksi |
| abessiivi | onkimisetta | onkimisitta |
| instruktiivi | – | onkimisin |
| komitatiivi | – | onkimisine- + omistusliite |