omiva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
omiva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä omia
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | omiva | omivat |
| genetiivi | omivan | omivien (omivain) |
| partitiivi | omivaa | omivia |
| akkusatiivi | omiva; omivan | omivat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | omivassa | omivissa |
| elatiivi | omivasta | omivista |
| illatiivi | omivaan | omiviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | omivalla | omivilla |
| ablatiivi | omivalta | omivilta |
| allatiivi | omivalle | omiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | omivana | omivina |
| translatiivi | omivaksi | omiviksi |
| abessiivi | omivatta | omivitta |
| instruktiivi | – | omivin |
| komitatiivi | – | omivine |