omistajuus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]omistajuus (40)
- se, että on omistaja; omistajana oleminen
- Lehtien omistajuus keskittyy Keski-Pohjanmaalla (yle.fi)
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | omistajuus | omistajuudet |
| genetiivi | omistajuuden | omistajuuksien |
| partitiivi | omistajuutta | omistajuuksia |
| akkusatiivi | omistajuus; omistajuuden |
omistajuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | omistajuudessa | omistajuuksissa |
| elatiivi | omistajuudesta | omistajuuksista |
| illatiivi | omistajuuteen | omistajuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | omistajuudella | omistajuuksilla |
| ablatiivi | omistajuudelta | omistajuuksilta |
| allatiivi | omistajuudelle | omistajuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | omistajuutena | omistajuuksina |
| translatiivi | omistajuudeksi | omistajuuksiksi |
| abessiivi | omistajuudetta | omistajuuksitta |
| instruktiivi | – | omistajuuksin |
| komitatiivi | – | omistajuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | omistajuude- | |
| vahva vartalo | omistajuute- | |
| konsonantti- vartalo |
omistajuut- | |
Käännökset
[muokkaa]1. omistajana oleminen
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- omistajuus Tieteen termipankissa