ominut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
ominut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä omia
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ominut | omineet |
| genetiivi | omineen | omineiden omineitten |
| partitiivi | ominutta | omineita |
| akkusatiivi | ominut; omineen | omineet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | omineessa | omineissa |
| elatiivi | omineesta | omineista |
| illatiivi | omineeseen | omineisiin omineihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | omineella | omineilla |
| ablatiivi | omineelta | omineilta |
| allatiivi | omineelle | omineille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | omineena | omineina |
| translatiivi | omineeksi | omineiksi |
| abessiivi | omineetta | omineitta |
| instruktiivi | – | ominein |
| komitatiivi | – | omineine |