ometta

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ometta (14)

  1. (murteellinen, Etelä- ja Itä-Häme) navetta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi ometta ometat
genetiivi ometan ometoiden
ometoitten
omettojen
(omettain)
partitiivi omettaa ometoita
omettoja
akkusatiivi ometta; ometan ometat
Sisäpaikallissijat
inessiivi ometassa ometoissa
elatiivi ometasta ometoista
illatiivi omettaan omettoihin
ometoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi ometalla ometoilla
ablatiivi ometalta ometoilta
allatiivi ometalle ometoille
Muut
essiivi omettana omettoina
ometoina
translatiivi ometaksi ometoiksi
abessiivi ometatta ometoitta
instruktiivi ometoin
komitatiivi omettoine-
ometoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

johdos sanasta oma[1]

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 342. 5. muuttamaton laitos. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.