omannut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
omannut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä omata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | omannut | omanneet |
| genetiivi | omanneen | omanneiden omanneitten |
| partitiivi | omannutta | omanneita |
| akkusatiivi | omannut; omanneen | omanneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | omanneessa | omanneissa |
| elatiivi | omanneesta | omanneista |
| illatiivi | omanneeseen | omanneisiin omanneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | omanneella | omanneilla |
| ablatiivi | omanneelta | omanneilta |
| allatiivi | omanneelle | omanneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | omanneena | omanneina |
| translatiivi | omanneeksi | omanneiksi |
| abessiivi | omanneetta | omanneitta |
| instruktiivi | – | omannein |
| komitatiivi | – | omanneine |