oikutteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
oikutteleminen (38)
- teonnimi verbistä oikutella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | oikutteleminen | oikuttelemiset |
| genetiivi | oikuttelemisen | oikuttelemisten oikuttelemisien |
| partitiivi | oikuttelemista | oikuttelemisia |
| akkusatiivi | oikutteleminen; oikuttelemisen |
oikuttelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | oikuttelemisessa | oikuttelemisissa |
| elatiivi | oikuttelemisesta | oikuttelemisista |
| illatiivi | oikuttelemiseen | oikuttelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | oikuttelemisella | oikuttelemisilla |
| ablatiivi | oikuttelemiselta | oikuttelemisilta |
| allatiivi | oikuttelemiselle | oikuttelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | oikuttelemisena (oikuttelemisna) |
oikuttelemisina |
| translatiivi | oikuttelemiseksi | oikuttelemisiksi |
| abessiivi | oikuttelemisetta | oikuttelemisitta |
| instruktiivi | – | oikuttelemisin |
| komitatiivi | – | oikuttelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | oikuttelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
oikuttelemis- | |