oikominen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
oikominen (38)
- teonnimi verbistä oikoa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | oikominen | oikomiset |
| genetiivi | oikomisen | oikomisten oikomisien |
| partitiivi | oikomista | oikomisia |
| akkusatiivi | oikominen; oikomisen |
oikomiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | oikomisessa | oikomisissa |
| elatiivi | oikomisesta | oikomisista |
| illatiivi | oikomiseen | oikomisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | oikomisella | oikomisilla |
| ablatiivi | oikomiselta | oikomisilta |
| allatiivi | oikomiselle | oikomisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | oikomisena (oikomisna) |
oikomisina |
| translatiivi | oikomiseksi | oikomisiksi |
| abessiivi | oikomisetta | oikomisitta |
| instruktiivi | – | oikomisin |
| komitatiivi | – | oikomisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | oikomise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
oikomis- | |