ohmi
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]ohmi (5)
- (fysiikka) resistanssin (sähköisen vastuksen) SI-järjestelmän mukainen yksikkö (tunnus Ω)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈoːmi/, ['o̞ː.mi]
- tavutus: oh‧mi
Etymologia
[muokkaa]Nimetty saksalaisen fyysikon Georg Simon Ohmin (1789–1854) mukaan.
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ohmi | ohmit |
| genetiivi | ohmin | ohmien (ohmein) |
| partitiivi | ohmia | ohmeja |
| akkusatiivi | ohmi; ohmin |
ohmit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ohmissa | ohmeissa |
| elatiivi | ohmista | ohmeista |
| illatiivi | ohmiin | ohmeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ohmilla | ohmeilla |
| ablatiivi | ohmilta | ohmeilta |
| allatiivi | ohmille | ohmeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ohmina | ohmeina |
| translatiivi | ohmiksi | ohmeiksi |
| abessiivi | ohmitta | ohmeitta |
| instruktiivi | – | ohmein |
| komitatiivi | – | ohmeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ohmi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |