nyrkkeily
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]nyrkkeily (2)
- kamppailu-urheilulaji, jossa kaksi ottelijaa yrittävät lyödä toisiaan pehmustetuilla hanskoilla suojatuilla nyrkeillään
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈnyrkːei̯ly/
- tavutus: nyrk‧kei‧ly
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nyrkkeily | nyrkkeilyt |
| genetiivi | nyrkkeilyn | nyrkkeilyjen nyrkkeilyiden nyrkkeilyitten |
| partitiivi | nyrkkeilyä | nyrkkeilyitä nyrkkeilyjä |
| akkusatiivi | nyrkkeily; nyrkkeilyn |
nyrkkeilyt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nyrkkeilyssä | nyrkkeilyissä |
| elatiivi | nyrkkeilystä | nyrkkeilyistä |
| illatiivi | nyrkkeilyyn | nyrkkeilyihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nyrkkeilyllä | nyrkkeilyillä |
| ablatiivi | nyrkkeilyltä | nyrkkeilyiltä |
| allatiivi | nyrkkeilylle | nyrkkeilyille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nyrkkeilynä | nyrkkeilyinä |
| translatiivi | nyrkkeilyksi | nyrkkeilyiksi |
| abessiivi | nyrkkeilyttä | nyrkkeilyittä |
| instruktiivi | – | nyrkkeilyin |
| komitatiivi | – | nyrkkeilyine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nyrkkeily- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]johdettu verbistä nyrkkeillä
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]ammattinyrkkeily, kuntonyrkkeily, nyrkkeilyhansikas, nyrkkeilyhanska, nyrkkeilykehä, nyrkkeilykinnas, nyrkkeilykäsine, nyrkkeilyottelu, nyrkkeilysäkki, nyrkkeilytuomari, potkunyrkkeily, thainyrkkeily, varjonyrkkeily