nykäiseminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
nykäiseminen (38)
- teonnimi verbistä nykäistä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nykäiseminen | nykäisemiset |
| genetiivi | nykäisemisen | nykäisemisten nykäisemisien |
| partitiivi | nykäisemistä | nykäisemisiä |
| akkusatiivi | nykäiseminen; nykäisemisen |
nykäisemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nykäisemisessä | nykäisemisissä |
| elatiivi | nykäisemisestä | nykäisemisistä |
| illatiivi | nykäisemiseen | nykäisemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nykäisemisellä | nykäisemisillä |
| ablatiivi | nykäisemiseltä | nykäisemisiltä |
| allatiivi | nykäisemiselle | nykäisemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nykäisemisenä (nykäisemisnä) |
nykäisemisinä |
| translatiivi | nykäisemiseksi | nykäisemisiksi |
| abessiivi | nykäisemisettä | nykäisemisittä |
| instruktiivi | – | nykäisemisin |
| komitatiivi | – | nykäisemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nykäisemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
nykäisemis- | |