nyansointi

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

nyansointi (5-J)

  1. nyansoiminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnyɑnˌsoi̯nt̪i/
  • tavutus: ny‧an‧soin‧ti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nyansointi nyansoinnit
genetiivi nyansoinnin nyansointien
(nyansointein)
partitiivi nyansointia nyansointeja
akkusatiivi nyansointi;
nyansoinnin
nyansoinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi nyansoinnissa nyansoinneissa
elatiivi nyansoinnista nyansoinneista
illatiivi nyansointiin nyansointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi nyansoinnilla nyansoinneilla
ablatiivi nyansoinnilta nyansoinneilta
allatiivi nyansoinnille nyansoinneille
muut sijamuodot
essiivi nyansointina nyansointeina
translatiivi nyansoinniksi nyansoinneiksi
abessiivi nyansoinnitta nyansoinneitta
instruktiivi nyansoinnein
komitatiivi nyansointeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo nyansoinni-
vahva vartalo nyansointi-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]