nurkkaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
nurkkaaminen (38)
- teonnimi verbistä nurkata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nurkkaaminen | nurkkaamiset |
| genetiivi | nurkkaamisen | nurkkaamisten nurkkaamisien |
| partitiivi | nurkkaamista | nurkkaamisia |
| akkusatiivi | nurkkaaminen; nurkkaamisen |
nurkkaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nurkkaamisessa | nurkkaamisissa |
| elatiivi | nurkkaamisesta | nurkkaamisista |
| illatiivi | nurkkaamiseen | nurkkaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nurkkaamisella | nurkkaamisilla |
| ablatiivi | nurkkaamiselta | nurkkaamisilta |
| allatiivi | nurkkaamiselle | nurkkaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nurkkaamisena (nurkkaamisna) |
nurkkaamisina |
| translatiivi | nurkkaamiseksi | nurkkaamisiksi |
| abessiivi | nurkkaamisetta | nurkkaamisitta |
| instruktiivi | – | nurkkaamisin |
| komitatiivi | – | nurkkaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nurkkaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
nurkkaamis- | |