numeroiva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
numeroiva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä numeroida
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | numeroiva | numeroivat |
| genetiivi | numeroivan | numeroivien (numeroivain) |
| partitiivi | numeroivaa | numeroivia |
| akkusatiivi | numeroiva; numeroivan | numeroivat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | numeroivassa | numeroivissa |
| elatiivi | numeroivasta | numeroivista |
| illatiivi | numeroivaan | numeroiviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | numeroivalla | numeroivilla |
| ablatiivi | numeroivalta | numeroivilta |
| allatiivi | numeroivalle | numeroiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | numeroivana | numeroivina |
| translatiivi | numeroivaksi | numeroiviksi |
| abessiivi | numeroivatta | numeroivitta |
| instruktiivi | – | numeroivin |
| komitatiivi | – | numeroivine |