numeroiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
numeroiminen (38)
- teonnimi verbistä numeroida
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | numeroiminen | numeroimiset |
| genetiivi | numeroimisen | numeroimisten numeroimisien |
| partitiivi | numeroimista | numeroimisia |
| akkusatiivi | numeroiminen; numeroimisen |
numeroimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | numeroimisessa | numeroimisissa |
| elatiivi | numeroimisesta | numeroimisista |
| illatiivi | numeroimiseen | numeroimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | numeroimisella | numeroimisilla |
| ablatiivi | numeroimiselta | numeroimisilta |
| allatiivi | numeroimiselle | numeroimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | numeroimisena (numeroimisna) |
numeroimisina |
| translatiivi | numeroimiseksi | numeroimisiksi |
| abessiivi | numeroimisetta | numeroimisitta |
| instruktiivi | – | numeroimisin |
| komitatiivi | – | numeroimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | numeroimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
numeroimis- | |