nukutus

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

nukutus (39)[1]

  1. narkoosi; anestesiologinen kivunpoistomenetelmä; toimenpide, jossa anestesia-aineen avulla potilas saatetaan tiedottomaksi aistituntemusten lamaamiseksi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nukutus nukutukset
genetiivi nukutuksen nukutusten
nukutuksien
partitiivi nukutusta nukutuksia
akkusatiivi nukutus;
nukutuksen
nukutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi nukutuksessa nukutuksissa
elatiivi nukutuksesta nukutuksista
illatiivi nukutukseen nukutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi nukutuksella nukutuksilla
ablatiivi nukutukselta nukutuksilta
allatiivi nukutukselle nukutuksille
muut sijamuodot
essiivi nukutuksena nukutuksina
translatiivi nukutukseksi nukutuksiksi
abessiivi nukutuksetta nukutuksitta
instruktiivi nukutuksin
komitatiivi nukutuksine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

eetterinarkoosi, eetterinukutus, nuijanukutus, nukutusaine, nukutuslääkäri, nukutuspiikki

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • nukutus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39