nukka
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]- vaatteista irtoava hienojakoinen aines
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈnukːɑ/
- tavutus: nuk‧ka
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nukka | – |
| genetiivi | nukan | – |
| partitiivi | nukkaa | – |
| akkusatiivi | nukka; nukan |
– |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nukassa | – |
| elatiivi | nukasta | – |
| illatiivi | nukkaan | – |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nukalla | – |
| ablatiivi | nukalta | – |
| allatiivi | nukalle | – |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nukkana | – |
| translatiivi | nukaksi | – |
| abessiivi | nukatta | – |
| instruktiivi | – | – |
| komitatiivi | – | nukkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | nuka- | |
| vahva vartalo | nukka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: nukkainen
- substantiivit: nukkanen
- verbit: nukata, nukkaantua
Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- nukka Kielitoimiston sanakirjassa